Vetovoimat, joita kutsutaan myös veto-osteofyteiksi tai ei-marginaaleiksi osteofyteiksi, ovat luupuikkoja, jotka muodostavat lähellä selkärangan päätylevyä, Radiopedia-sivuston mukaan. Radiopedia sanoo, että nämä muodostumat voidaan havaita röntgensäteellä noin 2-3 mm etäisyydeltä päätylevystä.
Kun vetoakselit ovat pieniä, niillä on taipumus olla yhteydessä rappeuttaviin tauteihin, erityisesti rappeuttaviin levymuutoksiin ja / tai spondyloosiin.
Ne voivat osoittaa selkäydinvoimakkuutta, Radiopedia sanoo. Biely, et. ai. Ortopedian käytännöstä Vol 18 -lehdessä julkaistussa artikkelissa "Lumelän selkärangan kliininen epävakaus: diagnoosi ja interventio" luetellaan vetovastukset yhdeksi röntgensäteilyn merkinnöistä, jotka voivat osoittaa tukijärjestelmän epävakautta (joka koostuu selkärangan ja sen ligaments) teidän selkärangan. FYI: llä on kaikkiaan 3 osajärjestelmää, ja ne toimivat vuorovaikutuksessa toistensa selkärangan vakauttamiseksi.
Radiopedia sanoo myös, että suuremmat, ei-marginaaliset kannattimet ovat usein seurausta fuusioinnista, joka ei ole marginaalinen ja marginaalinen tai ei-marginaalinen kannattava naapurin selkärangan päätylevy.
Tämän tyyppinen vetovoima voi osoittaa, että tulehdusprosessit ovat työssä.
Mitä Traction Spurs opettaa meitä selkärangan rappeutumisesta ja spondyloosista
Traction osteophytes ovat itse asiassa harvinaisempi kahdesta tyypistä, jotka kehittyvät selkärangan päätylevy.
Yleisempi lajike on kynsien osteofytti. Sekä kynsi- että veto-osteofyytit ovat samantyyppisiä kudoksia ja tulevat samasta degeneratiivisesta prosessista.
Jotta voitaisiin paremmin ymmärtää lannen selkärangan rappeuttavia muutoksia, Kasai, et. al., tarkasteli lähes 3000 potilaan röntgenkuvausta. Kaikki potilaat olivat yli 60-vuotiaita.
Tutkijat kiinnittivät tarkasti huomiota selkärangan etuosaan (kutsuttu etupää). Heidän tutkimuksensa julkaistiin vuonna 2009 BMC-luustoon kohdistuvissa häiriöissä artikkelissa, jonka otsikkona on "Anterioristen lannerangan selkärangan osteofyyttien muodostumisen suunta".
Tutkijat löysivät 14,250 paria vetoakseleita ja luokitelivat ne kuuteen eri ryhmään perustuen suuntiin, joihin osteofytit laajensivat (suhteessa lähimpään nikamavälilevyyn). Tässä on ryhmien hajoaminen:
- Ryhmä A: lla ei ollut osteofytejä.
- Ryhmä B, kannattimet ulottuvat lähimpään levyyn. Sivulta katsottuna näyttää siltä, että ne viittaavat välilevyyn.
- Ryhmä C: ssä osteofyttien ylempi / alempi pari osoitti toisiaan kohti niin paljon, että ne muodostivat lähes täydellisen luussillan yhteistä nikamavälilevyä pitkin.
- Ryhmässä D yleinen / alempi osteophyte pari osoitti poispäin toisistaan. Toisin sanoen yläosa kohosi ylöspäin ja pohja osoitti.
- Ryhmä E: ssä osteofytit juoksivat lähes rinnakkain levyn / selkärangan päätylevyn ylä- ja alaviivoihin.
- Ja ryhmässä F oli vähän sekalaista luokkaa. Tutkijat kutsuivat tämän ryhmän osteofyttejä "ryhmittelemättöminä".
Useimmin havaitut osteofytit sijait- sivat lannerangan kohdalla L1-2 ja L2-3. Erityinen muodostus (eli vastaavat edellä kuvattuja ryhmiä) näissä liitoksissa useimmiten esiintyi ryhmä B - osteophyte-reunat, jotka osoittavat lähimpään levyyn, jossa yläpiste alaspäin ja alempi ylöspäin. Mutta selkärangan alapuolella sijaitsevat osteofytit (L3-4, L4-5 ja L5-S1) olivat ryhmän D lajikkeita, ja ne ovat osoittautuneet poispäin lähimmästä levystä (ts. Yläreuna ylöspäin ja pohja alas.)
Vaikka osteophyte suunta ja tyyppi voi olla vain eroa, jonka lääkäri voi tehdä, tällainen tutkimus auttaa lääketieteellistä yhteisöä selventämään, miten luusto haurastuu muodostamaan selkäranka ja oppia lisää degeneratiivisesta prosessista.
Pohjimmiltaan lisääntynyt liikkuminen tai joustavuus selkärangan selkärangan välissä aiheuttaa stressiä luudanprosessiin, joka tapahtuu selkärangan päätylevyssä, mikä puolestaan johtaa luun muutoksiin. Tästä syntyy osteophytes. Muita vetohtoreiden syitä ovat pitkittäisliitoksen etu- ja / tai kiertonivelen fibsaosien luhistuminen. (Rengaskuitu on kirurgisen levyn kova ulompi päällyste.)
> Lähteet:
> Holland, M. Ei-marginaalinen osteofytti. Radiopaedia.org -sivustolla.
> Kasai, Y., Kawakita, E., Sakakibara, T., Akeda, K., Uchida, A. Anterioristen lannerangan selkärangan osteofyyttien muodostumisen suunta. BMC-luusto ja lihasten häiriöt. 2009.
> Biely , S., PT, DPT, OCS, MTC, Smith, S., PT, PhD., > Silfes >, S., PT Ph.D. Lannerangan kliininen epävakaus: Diagnoosi ja interventio. Orthopedic Practice Vol. 18.