Viisi elämäntapa-tekijää, jotka liittyivät elämään
Haluatko elää 90-vuotiaiksi (tai jopa pidemmälle)? Sinulla on paljon enemmän hallintaa pitkäikäisyydestänne ja elinajanodotteellesi kuin luulisi.
Toki genetiikka ja sukututkimus tekevät siitä, kuinka kauan sinä elät (jos vanhempasi elävät pitkiä, terveitä elämiä, mikä lisää kertoimesi). Mutta elämäntapavalinnat voivat olla tärkeämpiä kuin geenit. Itse asiassa geenit luultavasti muodostavat alle 30 prosenttia siitä, mikä määrää kuinka kauan elät.
Loput kertoimista pidemmästä elämästä johtuu ympäristöstä ja omasta elämäntapasi valinnasta. Ja hyvä uutinen on, että sinulla on paljon enemmän valtaa näihin.
5 käyttäytymistä, jotka saavat sinut 90-vuotiaaksi
Ikän 90 saavutus hyvällä terveydellä on suuri pitkäikäisyystavoite . Sukupuoli vaikuttaa tähän. Miesten on vaikeampi saavuttaa 90-vuotiaita kuin naisilla. Tutkimalla miehiä ja heidän käyttäytymistään tutkijat voivat yrittää selvittää, mikä todella merkitsee tervettä ja menestyksekästä ikääntymistä. Vuonna 1981 tutkijat alkoivat tehdä juuri niin, että kirjattiin 2,300 tervettä miestä, joiden keski-ikä oli yli 70-vuotiaita, terveenä ikääntymistä koskevaan tutkimukseen. Ihmisille annettiin vuosittain kyselyjä heidän elämäntavoistaan ja terveydestään.
Tutkimuksen loppuun mennessä noin 16 vuotta myöhemmin 970 miestä (42 prosenttia) oli tehnyt sen 90-vuotiaille. Niillä 42 prosenttia oli erilaisia tapoja ja käyttäytymistä, jotka auttoivat heitä elämään pidempään. Kuten ilmeni, viisi erityistä elämäntavan valintaa tekee suuren eron 90-vuotiaana: tupakointi, terveellisen painon säilyttäminen, hyvän verenpaineen säätely, säännöllinen liikunta ja diabeteksen välttäminen.
Kuinka elää pidempään
Erityisesti tutkimuksessa todettiin, että:
- Tupakoimattomilla oli kaksinkertainen todennäköisyys nähdä tupakoijia 90-vuotiaana.
- Diabetes kasvattaa kuoleman mahdollisuutesi ennen 90-vuotiaita 86 prosenttia.
- Lihavilla ihmisillä oli kuolemantuomion 44 prosentin nousu ennen 90-vuotiaita.
- Korkea verenpaine lisäsi kuolemansyyt- tä ennen 90: tä 28 prosentilla.
- Miehet käyttävät vähentäneet kuolemansyyttään ennen 90: tä 20 prosentista 30 prosenttiin (riippuen siitä kuinka paljon ja kuinka usein he käyttivät).
Nämä prosenttiluvut laskettiin sen jälkeen, kun tutkijat olivat osallistujien terveyttä tutkimuksen alkaessa, koulutustasolla ja muilla tekijöillä, joiden tiedetään vaikuttavan elinajanodoteihin. Tutkimusten uudelleentarkastelussa todettiin, että nämä tekijät lyhentävät elämää, mutta kun useat heistä ovat yhdessä, vähennät suuresti mahdollisuuksiasi selviytyä.
Kuinka tämä voi toimia sinulle?
Nyt, kun ymmärrät tekijät, jotka auttavat elämään 90-vuotiaana ja sen jälkeenkin, aloitta elämää kauemmin työskentelemällä yhtä niistä kuukausittain. Voit esimerkiksi lopettaa tupakoinnin tässä kuussa, laihtua ensi kuussa, ja saat verenpaineen alla seuraavan kuukauden aikana.
Joillekin näistä tekijöistä, kuten korkeasta verenpaineesta ja diabetesta, saatat tarvita lääkärisi apua saadaksesi kunnon hallintaasi. Muiden tekijöiden osalta saatat tarvita tietoja ja ystävien ja perheesi tukea.
Tässä on luettelo resursseista, joilla pääset alkuun:
- Kivuton painonpudotus: Parannetaan syömistä ja laihtua.
- Harjoittelu Anti-Aging : Aloita liikkua enemmän.
- Pysäytä tupakointi Toolkit: Vähentää suurta terveysriskiä.
- Korkean verenpaineen ymmärrys : Tunnustele tosiasiat tästä hiljaisesta tappaja.
- Työkalut hallita diabetes : oppia diabeteksen ehkäisemiseksi ja sairauden vaikutusten vähentämiseksi.
Word From
Yhä useammat ihmiset kuin koskaan ennen ovat 90-vuotiaita, ja jos ryhdytte toimenpiteisiin terveytesi säilyttämiseksi, voit olla yksi heistä. Jos sinulla on jokin suurimmista riskitekijöistä, voit vähentää riskejä, jotka alkavat tänään.
> Lähteet:
> Rizzuto D, Fratiglioni L. Lifestyle-tekijät, jotka liittyvät kuolevuuteen ja selviytymiseen: Mini-Review. Gerontologia . 2014; 60 (4): 327-335. doi: 10,1159 / 000356771.
> Yates LB et ai. Poikkeuksellinen pitkäikäisyys miehillä: muuntelevat tekijät, jotka liittyvät eloonjäämiseen ja toimintaan 90-vuotiaana. Arch Intern Med. 2008; 168 (3): 284-290.