Terveydenhuollon henkilöstöä koskevat hiv-altistumisen jälkeiset ohjeet

Yhdysvaltain kansanterveyslaitoksen suositukset

Vuonna 1996 yhdysvaltalainen kansanterveyslaitos (USPHS) julkaisi ensimmäiset ohjeet antiretroviraalisten lääkkeiden (ARV) käytöstä altistumisen jälkeisen profylaksin (PEP) suhteen, kun terveydenhuollon henkilöstö (HCP) joutui alttiiksi HIV: lle.

Elokuussa 2013 USPHS päivitti suuntaviivat neljännen kerran perustuen suosituksiinsa uudempien sukupolvien ARV: iden saatavuudesta ja tehokkuudesta sekä ajantasaisista tiedoista aiemmin hyväksyttyjen ARV: iden pitkäaikaiselle turvallisuudelle.

Tarkastelupaneelin näkökohdista:

Työperäisen altistumisen määrittely

HCP: n altistuminen HIV: lle määritellään joko perkutaaniseksi vaurioksi (esim. Neulanpuna tai leikattu terävästä kohteesta) tai limakalvon tai ei-ehjän ihon koskettamisesta (esim. Leikattu, hiottu tai kärsinyt dermatiitista) HIV-infektoituneen veren , kudosta tai muusta kehon nesteestä, joita pidetään mahdollisesti tarttuvina.

Näihin kuuluvat aivo-selkäydinneste, amyotrosi, perikardiaalinen neste (nestettä kuoren ympäröivästä kalvosta), synovial-neste (nesteestä nivelten ympäriltä), keuhkopussinestettä (nestettä keuhkoista ympäröivistä membraaneista); ja peritoneaalinen neste (voiteluöljyt vatsan ontelosta).

Ulosteita, nenän eritteitä, sylkeä, ysköstä, hikeä, kyyneleitä, virtsaa ja oksennusta ei pidetä tarttuvaina, ellei näkyvästi verinen.

Lisäksi, vaikka ihmisen puremia olisi arvioitava erikseen, ei ole dokumentoituja tapauksia HIV-tartunnan kautta ihmisen puremista terveydenhuollon ympäristössä.

Tärkeimmät muutokset USPHS-ohjeissa

Edellisissä vuonna 2005 annetuissa ohjeissa suositellaan, että altistumisen vakavuus määritetään sen määrittämiseksi, käytetäänkö kahta tai useampaa ARV: tä.

Tämä suositus on poistunut kokonaan, ja USPHS hyväksyy nyt kolmen tai useamman ARV: n käytön kaikkiin työperäisiin altistuksiin.

Päivitetyt ohjeet viittaavat lisäksi siihen, että neljännen sukupolven antigeenin / vasta-aineiden testien käyttö voi vähentää hoidon jälkeisen testausjakson kuudesta kuukaudesta neljään kuukauteen.

Yleiskatsaus suuntaviivoista

Hiv-tartunnan saaneiden työntekijöiden altistuminen:

  1. PEP on pantava täytäntöön välittömästi, mieluiten tunnin sisällä altistumisesta. Asiantuntijaneuvotteluja olisi aina pyrittävä, mutta ei hoidon viivästymisen kustannuksella.
  2. Perustason HIV-testi annetaan HCP: n HIV-tilan määrittämiseksi. Jos mahdollista, lähdepotilaiden HIV-tilaa on pyrittävä helpottamaan PEP: n asianmukaista käyttöä.
  3. Kolme tai useampaa ARV: tä määrätään perustuen edulliseen sivuvaikutusprofiiliin ja sopivaan annosteluun. (Katso alla luetellut suositellut lääkevalmisteet .) Tunnettu tai epäillään olevan raskaus (tai imetys) määrittelisi edelleen lääkkeiden valinnan joillakin.
  4. HIV-testin lisäksi HCP: lle olisi annettava tarvittavat peruslaboratoriotutkimukset lääkkeen toksisuuden ennakoimiseksi. Kokeet sisältäisivät vähäisesti täydellisen veren määrä (CBC) sekä munuaisten ja maksan toiminnan testit.
  1. PEP aloitettaisiin ja jatkettaisiin 28 päivän kuluessa. Pre-hoito-neuvontaa olisi tarjottava asianmukaisen tarttumisen , mahdollisten haittavaikutusten ja mahdollisten huumeiden välisten vuorovaikutusten hoitamiseen.
  2. Seurannan nimitykset tulisi aloittaa 72 tunnin kuluessa altistuksesta, ja ne sisältävät seurannan HIV-testauksen ja neuvonnan. Toinen laboratoriotutkimus huumeiden myrkyllisyydelle olisi tehtävä kahdella viikolla.
  3. Tämän jälkeen HIV-testi olisi suoritettava kuuden viikon, 12 viikon ja kuuden kuukauden kuluttua altistuksesta. Jos käytetään neljännen sukupolven yhdistelmää HIV p24 -antigeeni / HIV-vasta-ainetesti, seurantatestaus voidaan suorittaa kuuden viikon ja neljän kuukauden kuluttua altistuksesta.

Suositeltavat huumeiden vaihtoehdot

USPHS suosittelee Vireadin (tenofoviiri) ja Emtrivan (emtrisitabiini) käyttöä tai kahden lääkkeen yhdistelmää yhden tabletin formulaatiossa Truvada -plus Isentress (raltegravir) PEP: lle altistumisaltistustapauksissa.

Näiden lääkkeiden vaihtoehtoja voidaan käyttää perustana olevan munuaissairauden tai muiden sellaisten seikkojen yhteydessä, jotka voivat olla ristiriidassa ehdotettujen lääkkeiden käytön kanssa.

Viramunea (nevirapiinia) ei pitäisi koskaan määrätä PEP: lle, kun taas ARV: itä, joita ei suositella säännöllisesti PEP: lle, olisi vältettävä. Näitä ovat esimerkiksi Videx (didanosiini) ja Aptivus (tipranavir) sekä Zerit (stavudiini) ja Videx.

> Lähde:

> Kuhar, D .; Henderson, D .; Struble, K .; et ai. "Päivitetään ihmisten immuunikatoviruksen miehityksen altistumista käsitteleviä US Public Health Service -ohjeita ja suosituksia postexposure-profylaksia varten." Infektioiden torjunta ja sairaalaepidemiologia. 6. elokuuta 2013; 34 (9): 875-892.